keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Viikon päästä perjantaina juhlitaan kaksia avajaisia: UN Womenin hyväntekeväisyysnäyttelyn Ameliessa ja Drive in Art Communityn Albumi-näyttelyn Galleria Koppelossa. Onneksi paikkojen välillä on vain muutama kortteli niin ehtii hyvin olemaan molemmissa paikoissa illan aikana!
Koppeloon tuleva albumikin on vihdoin valmis. Kannesta kuva yllä, sisältö on selailtavissa paikan päällä :) Tervetuloa siis!
Suomen UN Womenin Tampereen paikallistoimikunta sekä Taiteen ja hyvinvoinnin tila Amelie järjestävät hyväntekeväisyystaidenäyttelyn. Myyntinäyttelyssä on esillä yhdeksän suomalaisen naistaiteilijan teoksia ja se on avoinna 8.4.–19.4.2013 klo 12-18 (poikkeus ti 9.4. 12-16.30). Vapaa pääsy. Tervetuloa!
Taide Voima Muutos-näyttelyn avajaiset pidetään perjantaina 5.4.2013 klo 18 alkaen Ameliessa, Näsilinnankatu 34 A 31. Avajaisissa esiintyy laulaja/lauluntekijä Alma Sipilä.
Mukana olevat taiteilijat:
Laura Laurila, Tuula Lehtinen, Katri Mononen, Johanna Pihlajamaa, Tiina Poutanen, Elise Roponen, Hanna Varis, Johanna Vilen, Inka Ylihärsilä.
Näyttelystä kerätyt varat menevät YK:n alaisen tasa-arvojärjestö UN Womenin työhön sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Mikään yhteiskunta ei voi edistyä, jos puolet väestöstä jätetään sivustakatsojiksi. Naisille kuuluvat samat ihmisoikeudet kuin miehille: vapaus, henkilökohtainen turvallisuus, yhtäläiset oikeudet avioliitossa, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus, oikeus työhön ja koulutukseen sekä mahdollisuus osallistua päätöksentekoon yhteiskunnassa.
Lisätietoa näyttelystä ja sen etenemisestä on luettavissa Taide Voima Muutos-blogista http://tampereunwom.wordpress.com.
Näyttelyn ja avajaisten sponsoreina toimivat Reilun kaupan kaupunki-hanke ja Kopijyvä Oy.
http://www.reilutampere.fi/
http://www.kopijyva.fi/fi/
maanantai 25. maaliskuuta 2013
perjantai 22. maaliskuuta 2013
torstai 21. maaliskuuta 2013
Camilla Mickwitzin Mimosa!
Olin jo ihan unohtanut tämän ihanasti kuvitetun ja hyväntuulisia asioita esille tuovan satukirjasarjan, kunnes toissapäivänä törmäsin kirjoihin sattumalta kaupungilla. Kiehtova kuvitus ja kivat tarinat tempaisivat edelleen mukaansa, vaikka edelliset lukukokemukset onkin koettu joskus lapsena. Nämä ovat näköjään niitä satukirjoja, jotka toimivat vielä aikuisenakin.
Joskus lapsuuden lempikirjat tuntuvat aikuisena luettuna paljon tylsemmiltä enkä oikeastaan kovinkaan moneen uskalla kajotakaan ettei illuusio mene rikki... Mickwitz ja Eduard Uspenski kuitenkin toimivat aina vaan!
Onko teillä kokemuksia lapsuuden suosikkisatujen lukemisesta aikuisena? :)
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
perjantai 15. maaliskuuta 2013
6. Taiteilijahaastattelu: Leena Joro
Tällä kertaa minua puhuttelivat erityisesti maalaukset ihmisistä, joista näette kuvia tuonnempana. Kasvot kätkivät sisäänsä kiehtovia tarinoita ja olisin voinut tuijotella niitä vaikka kuinka kauan. Ihastelin myös herkkiä ja kauniita pastellisävyjä, joilla oli väritetty sellaisia maailmoja, jotka kiehtoivat tiistaipäiväistä olotilaani erityisen paljon.
Tällä hetkellä Leena inspiroituu vanhoista liinoista ja posliinikissoista. Hänellä on työhuoneellaan iso kasa erilaisia vanhoja liinoja, joihin kaikkiin liittyy jokin muisto tai tarina. Kiinalainen onnea tuova posliinikissa tuli mukaan eräänä yönä, kun hän meni käymään keittiössään; posliinikissa heilutteli siellä kättään kutsuvasti. Seuraavana päivänä hän oli jo maalannut ensimmäiset kissamaalauksensa.
Leena Joro
Asuu ja työskentelee Tampereella
Nyt vasta olen tajunnut, että viehätykseni vaaleanpunaisen värin käyttöön maalatessani, juontaakin ehkä varhaislapsuuteni kylämaisemaan kotini seinällä!
Ja pikkuhiljaa ja oikeastaan hyvin tiedostamatta minua alkoi kiinnostaa kuvien tekeminen. Taide oli hyvin kaukainen käsite lapsuuteni ja nuoruuteni maalaiskylässä, sitä oli ehkä jossakin, ehkä Helsingissä!
Teen kuvia eli siirrän "päähäni" syntyneen kuvan paperille kynillä, liiduilla tai akvarelliväreillä. Varsinkin akvarellitekniikassa minua miellyttävät työskentelyn hiljaisuus ja rauha.
Toiset kuvat vaativat toisenlaista otetta. Näitä kuvia maalaan öljyväreillä kankaalle. Useimmiten vielä haluan itse tehdä pohjat, pingottaa kankaan, liimata, hioa ja gessota. Mutta mikään ei ole ihanampaa kuin sekoittaa ja katsella öljyisiä värejä, niiden kiiltoa, notkeutta ja syntyviä sävyjä!
Ideoita kuviini minun ei onneksi tarvitse etsiä. Jokin väri jossakin, esine, muisto, vanhan liinan kukkakuvio…synnyttää päähäni kuvan, jonka sitten siirrän usein hyvinkin muuttuneena näkyväksi.
Haluaisin esittää kuvillani jotakin, joka ehkä on. Jotakin salattua, jotakin, joka on paljastumassa, mutta salassa. Kuulostaa näin kirjoitettuna aika oudolta…
Kauniit, öljy, 2009, 55x65 |
Kaikkein läheisimpiä ja rakkaimpia minulle ovat kuvat ja maalaukset, jotka ovat syntyneet helposti ja kevyesti. Joskus, kun päähäni syntynyt kuva kesken prosessin hämärtyy, enkä olekaan enää varma prosessin etenemisestä, työskentely voi olla vaivalloista. Katsoja ei tuollaista varmaankaan huomaa, mutta minä kylläkin! Aina tuollaista vaikeudella syntynyttä kuvaa katsellessani sama hankaluus palaa mieleeni.
Minkälainen taide koskettaa minua? Minua koskettaa taideteos, josta löydän jotakin salattua, jotakin yllättävää, ehkä jonkin hämmästyksen… Ehkä koskettavaa taideteosta katsoessaan katsoo samalla peiliin…"
Eläintenkesyttäjä, öljy kankaalle, 2009, 55x50 |
Nokian kuvataiteilijoiden vuosinäyttelyssä Nokian Taidetalolla on hyvin edustettuna Amelien väki: ylhäältä alaspäin minun, Johanna Vilénin ja Laura Laurilan teoksia.
Näyttely on esillä kiirastorstaihin saakka. Jos on käyntiä Nokian suunnalla niin kannattaa pyörähtää! Kahdesta kerroksesta löytyy mielenkiintoinen setti erilaisia teoksia. Itse tykkäsin eniten näistä uusista tuttavuuksista:
Tarja Kangasluoma-Rusko: Pyörre puutarhassa
Elina Kujansuu (en muista teoksen nimeä).
Pia Feinik: Camouflage I ja Pepperbird
perjantai 8. maaliskuuta 2013
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Osallistun huhtikuussa Drive in Art Communityn Albumi-näyttelyyn Galleria Koppelossa Tampereella. Jos kiinnostaa tutustua 14-päisen taiteilijajoukon näyttelyn rakentumiseen niin voit tehdä sen joko täällä nettisivuilla tai Albumin facebook-sivuilla :)
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
5. Taiteilijahaastattelu: Mari Rauvanlahti
Tapasin Marin ensimmäisen kerran viime kesänä ystäviemme tupareissa Lempäälässä ja toisen kerran Ameliessa kun hän tuli mehiläisvahamaalauskurssilleni. Kolmannella kerralla tanssimme Ameliessa lounastansseja jonain syksyisenä päivänä ja neljännellä kerran kävin ihailemassa ihan uudentyylisiä mehiläisvahamaalauksia Marin kotona / työhuoneella.
Olen joskus vuosia sitten törmännyt Marin Pilvipää -sarjakuvahahmoon, mutta syksyisellä työhuone / koti -virailulla tutustuin muihinkin hänen teoksiinsa. Varsinkin uudenlaiset mehiläisvahamaalaukset olivat tosi hienoja. Tämä esimerkiksi on maalausraudalla ja lämpökynällä tehty maalaus akvarellipaperille:
Mari Rauvanlahti
Asuu ja työskentelee Tampereella
Miten taide löysi sinut? / Miten
sinusta tuli taiteilija?
Synnyin perheeseen, jossa kuvataiteet
olivat perusasia. Molempien vanhempien puolelta tulivat niin vahvat
geenit synnyinlahjana, että koen taiteen tekemiseni olevan jatkumoa
pitkässä perinteessä. Ei niin kovin ihmeellistä ja hienoa, vaan
jokapäiväistä ja ihan tavallista.
Millä tekniikalla teet taidetta?
Käytän erilaisia tekniikoita riippuen
siitä mitä on työn alla. Viimeisin löytö on ollut encaustic art
eli mehiläisvahalla työskentely.
Miksi ilmaiset itseäsi juuri
näillä tekniikoilla?
Erilaisten kokeilujen kautta olen
löytänyt itselleni sopivia tekniikoita ja materiaaleja. Olen ollut
utelias vähän kaikkea kokeilemaan.
Mistä saat ideat teoksiisi? / Mikä inspiroi sinua?
Ideani saan taivaallisesta
inspiraatiosta. Inspiroidun muiden taiteesta, hyvästä musiikista,
luonnosta ja rakkaudesta.
Uskon taiteen parantavaan voimaan niin
tekijän kuin kokijan suhteen. Missioni on ollut rakkaus.
Taiteentekoprosessisi?
Meditaation, rukouksen ja henkisen
hyvinvoinnin kautta taide lähtee syntymään. Kiireen ja väsymyksen
keskellä on vaikea tehdä mitään, mikä myöhemmin hymyilyttäisi.
Miten teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan?
Se voi muuttua hyvinkin paljon. Annan
taiteessani tilaa yllätyksille ja uskon, että lopulta teos muuttuu
kauniiksi. Työskentelen sen kanssa kunnes se näyttäytyy kauniina.
Esittele joku sinulle tärkeä teoksesi?
Pilvipää sarjakuvahahmo on kulkenut mukanani jo
viitisentoista vuotta.
Minkälaisia teoksia teet tällä hetkellä?
Teen dokumenttielokuvaa väitöskirjaani varten. Tutkin
henkeä ja sen ilmenemistä.
Suhtaudutko tekemiseen rennosti vai joudutko pusertamaan?
Olen toisinaan hyvin tosissani, mikä
voi kyllä hankaloittaa tekemisestä nauttimista.
Minkalainen taide koskettaa sinua?
Sydämestä lähtenyt taide.
Marin hyvän ystävän Simon toiveesta marraskuuta piristämään toteutettu postilaatikko..... |
Vuosien varrella niitä on ollut
tietysti monia. Olin kesällä vaikuttunut Kristian Smedsin
ohjaamasta Karamazovin veljeksistä teatterikesässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)