Ismo Jokiaho -niminen taiteilija tuli ensimmäisen kerran vastaani hänen pitämänsä blogin myötä kesällä 2010. Toisen kerran nimi ja oikeastaan koko mieskin tuli tutuksi 7Boheemia ry:n työhuonetiloissa, jossa olin mukana vielä vuosi sitten tähän aikaan. Pääsin siis käymään vanhalla työhuoneellani, joka sijaitsee myös vain parin korttelin päässä Ameliesta.
Ensimmäisenä Ismon taiteessa tulevat vastaan silhuettimaiset hahmot, jotka seikkailevat hänen öljyväri- ja mustemaalauksissaan. Kyseessä ovat jokamiehet, joiden syntytarinan pääset lukemaan tuonnempana. Ihastuin työhuonevierailulla Never give up -nimiseen jokamiesmaalaukseen, joka sopi niin hyvin tämän hetkiseen olotilaani (kulttuurialan yrittäjänä ;) että teos päätyi muistuttamaan sinnikkyyden ja pitkäjänteisyyden tärkeydestä kotimme seinälle.
Jokamiehet saapuvat ilokseni myös työpaikalleni, seuraavan kerran Ismon maalauksia pääsee nimittäin ihailemaan Ameliessa 2.-28.2.2013. Tervetuloa katsomaan!
Ismo Jokiaho
Syntynyt 1965 Saarijärvellä
Asuu ja työskentelee Tampereella
Miten taide löysi sinut? / Miten sinusta tuli taiteilija?
Tieni taiteen parissa alkoi konkreettisesti vuonna 1984, jolloin maailmaani sananmukaisesti jysähtivät saksalaiset uusekspressionistit. Olin tuolloin kiertelemässä Euroopan eri kaupunkeja ja Brysselissä Palais des Beaux-Artsissa törmäsin kyseiseen uusekspressionistien yhteisnäyttelyyn, jonka myötä löysin itsestäni alkuun pienen mutta sitäkin kirkkaamman kipinän ja halun ilmaista itseäni maalaamalla.
Millä tekniikalla teet taidetta?
Työskentelen pääsääntöisesti öljyväreillä sekä musteella. Aiemmin olen koettanut myös muunlaisia toimintatapoja, joista ei nyt tässä yhteydessä sen enempää. Tosin en halua sinällään sulkea mitään välineitä tai ilmaisutapoja pois. Taide on minun mielessäni viimeisiä vapaita alueita ja toimintakenttiä ja koenkin hyvin tärkeäksi mahdollisuuden muuttaa tai laajentaa ilmaisua kulloinkin idean tai ajatuksen niin vaatiessa.
Miksi ilmaiset itseäsi juuri näillä tekniikoilla?
Sanotaan että nuo nykyiset ilmaisuvälineet ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan pitkän kehityslinjan tulosta. Taiteen valtakunnassakin tietyt rajalinjat, joita näihin välineisiin liittyy antaa tiettyjä suuntaviivoja ja määreitä ilmaisuun, joita ei sinällään voi mitenkään ohittaa. Tämä on omalla tavallaan mukavaa ja sanoisinko syventävää mitä omaan ilmaisuun tulee.
Joskaan milloinkaan on turha ennustaa mihin suuntaan tämä luomiskone milloinkin kulkee. Tämä on puhtaasti tämänhetkinen tilanne, ja juuri tätä minun täytyy tehdä nyt tunteakseni itseni elinkelpoiseksi ja elinvoimaiseksi taiteilijana.
Mistä saat ideat teoksiisi? / Mikä inspiroi sinua?
Ideat voivat periaatteessa syntyä melkein mistä tahansa. Pääsääntöisesti voi kuitenkin sanoa, että taide ja maalaaminen on kommunikaatiota. Taiteen kautta heijastan omia kokemuksiani ja pyrin niitä ilmaisemalla vuorovaikutukseen muiden kanssa. Taiteellisen kiinnostukseni kohteena on yleisesti ottaen inhimilliset aiheet ja tilanteet. Maalaukseni syntyvät aika pitkälti puhtaasta intuitiosta, etsien ja löytäen, tarkoituksenaan ilmaista jotain, sanotaanko nyt vaikka runollista.
Mitä ilmaiset, prosessoit taiteen kautta? Taiteentekoprosessisi?
Tämä liittyy hieman tuohon edelliseen. Taiteen kautta prosessoin ihmisen inhimillistä tilaa ja mahdollisuuksia nykyisessä yhä monimutkaistuvassa ja tietyllä tavalla ahtaammaksi käyvässä maailmassa. Työtapani on perin yksinkertainen, epäjärjestelmällinen ja työvälineeni perinteiset – värit, pensselit ja pohja jolle sutia. Annan maalaamiselle paljon aikaa, vapautta etsiä, tunnustella, vaihtaa suuntaa ja lopulta löytää jotain koskettavaa ja olennaista; filosofista puhuttelevaa ja vilpitöntä.
Miten teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan?
Riippuu oikeastaan täysin alkuperäisen idean valmiusasteesta. Toisinaan tietää paremmin mitä haluaa sanoa ja joskus taas pitää enempi etsiskellä. Molemmille on kuitenkin oma paikkansa. En oikeastaan halua edes pohdiskella tuota sen enempää koska kukin teos on oma maailmansa, joka vaatii myös oman aikansa. Yleisesti ottaen ensin on kuitenkin jokin lähtöajatus, jonka myötä aloitan lisäämällä työhön hieman hahmottelevaa materiaalia sekä väriä, otan ne tarvittaessa taas pois. Hahmotan teosta yhä uudelleen ja uudelleen. Tavallaan ehdottelen työlle, kunnes se lopulta vastaa. Pääasiassa koetan ainoastaan pitää itseni avoimena jokaiselle teokselle sen luomisvaiheessa.
Esittele joku sinulle tärkeä teoksesi?
Tämä on aika vaikea vastattava noin periaatteellisesti. Uskoisin, että melkein jokaiselle taiteilijalle tärkein teos on se, jota hän kullakin hetkellä juuri työstää. Ainakin omalla kohdallani asia menee juurikin noin. Loppupeleissä kaikki teokseni ovat omalla tavallaan merkityksellisiä, sillä kaikki syntyneet työt muodostavat konkreettisesti yhden kokonaisuuden, josta sitten voi halutessaan erotella tämän tai tuon spesifin teoksen, vaikka se ainakin minulle on sinällään vaikeaa. Koetan siis luoda jotain joka olisi suurempaa kuin osiensa summa.
Ehkä tässä voisi esitellä sen teoksen, josta tämä nykyinen tapani ilmaista on lähtenyt käyntiin. Kyseessä on öljyväriteos nimeltään ”Roikkumassa”. Kyseessä on keltainen neliömuoto, jonka yläreunasta roikkuu kaveri yhden käden varassa suuren keltaisen ja tyhjän ”tilan” yllä. Konkreettisesti tuo työ liittyy erääseen elämäni jo nykyään taaksejääneeseen kriisiin, mutta kuten värimaailmasta voisi jotain päätellä ei kyseessä ole pelkästään ja yksinomaan negatiivinen tilannekuvaus.
Roikkumassa |
Kuutioitu elämä |
Tällä hetkellä työstän kokonaisuutta, jossa vaihtelevat vapauden ja rajattomuuden sekä rajallisuuden teemat. Tällä hetkellä teoksissani seikkailee yhä vielä eräänlainen tunnistamaton jokamieshahmo, jonka avulla koetan ilmaista juuri näitä edellä mainittuja teemoja. Musteteoksiani voidaan pitää saman tematiikan eräänlaisina muunnelmina, kenties astetta spesifimpinä ja tematiikkaa tukevina ja jopa selittävinä teoksina. Sitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu on tässä vaiheessa aika mahdotonta sanoa, tie on avoin.
Suurimassa osassa maalauksissa seikkailevat jokamiehet. Mistä he ovat saaneet alkunsa?
Ensimmäisenä ns. jokamies teoksena voidaan pitää 7 Veljestä teosta. Silhuettimaiset jokamiehet syntyi oikeastaan vahingossa. Olin malaamassa 7 veljeksen hahmoja yksityiskohtaisemmin, kunnes kyllästyin pieneen ja pikkutarkkaan näpertelyyn ja vedin muutaman hahmon kokonaan mustaksi. Tuon
jälkeen totesin, ettei niitä alun perin ajattelemiani yksityiskohtia kukaan teoksesta erota, joten vedin kaikki mustiksi silhueteiksi. Eihän oikeastaan luonnossakaan esimerkiksi taivaalla lentävistä linnuista
mitään yksityiskohtia havaitse, vaan ne näkyvät enemmän tai vähemmän mustina pisteinä ja läikkinä taivaalla.
Ismo ja 7 Veljestä |
Suhtaudutko tekemiseen rennosti vai joudutko pusertamaan?
Tästä voisi yksinkertaisesti todeta, että kokemus tuo varmuutta. Alkuaikoina nuorempana sitä oli kovasti ehdoton nuori mies ja tunneskaalansa vietävissä, ja voi hyvänen aika, että sitä skaalaa sitten riittikin. Joskus 90 –luvulla suhteeni taiteen tekemiseen tavallaan muuttui aika radikaalisti, siten että esiin astui myös kuva ja sen ”ongelmat”, joita yritin ratkoa milloin millaisillakin maalaustaiteen ”keinoilla”. No, tiivistetysti voisi sanoa, että nykyään olen oppinut ottamaan rennosti ja hemmetin hyvä niin.
Minkalainen taide koskettaa sinua?
Tähän voisi vastata, että hyvinkin monenlainen. Tärkeintä itselleni on että taiteessa on ns. oma atmosfäärinsä ja ”maailmansa”. Tämä siis koskee kaikkea taidetta kohdallani, ei pelkästään kuvataidetta, vaan yhtälailla musiikkia tai vaikkapa teatteritaidetta. Olen huomannut, että minun ei tarvitse edes välttämättä pitää tuollaisista töistä, joista edellä mainitsin, mutta sitä omaa maailmaa siitä täytyy kyllä löytyä, muuten koko homma on aika yhdentekevää. Sillä ei ole merkitystä onko aihepiirit sitten ns. kevyitä tai rankkoja. Kaikki käy, kunhan tuo aiemmin mainittu aspekti toteutuu.
Vaikuttavin taidekokemuksesi?
Niitä on aikojen saatossa kertynyt monia hyvinkin vaikuttavia kokemuksia, mutta kenties eräänä merkittävimpänä omalla kohdallani voidaan pitää tuota alussa mainitsemaani Brysselin Palais des Beaux-Artsin näyttelyä. Sen jälkeen olin aivan konkreettisesti hetken poissa tolaltani eli ns. Venetsiantaudissa, jonka myötä tunsin itseni totaalisen huonovointiseksi ja kalloni tai mieleni ihan konkreettisesti laajentuvan. Ja sitten puhutaan vielä kulttuurin hyvää tekevästä vaikutuksesta –hah hah. Tosin saattoihan olla, että koko viikon aikana imemäni taidekokemukset yhdessä saivat aikaiseksi tuollaisen romahdusilmiön, jota voinee siis hyvällä syyllä pitää meikäläisen vaikuttavimpana taidekokemuksena toistaiseksi. Tämäkin on sellainen asia, että sen soisi koko ajan löytyvän edestäpäin.
7Boheemia ry:n tiloissa on 7 työhuonetta, joissa työskentelevät Ismon lisäksi tällä hetkellä ohjaaja & dramaturgi Sarianne Paasonen, valokuvaaja Katrin Havia, Chia ja Arto Koskinen sekä kuvataiteilijat Carita Berg, Outi Kotala ja Raija Pullinen. 7B:n tiloihin pääsee tutustumaan tänä vuonna ainakin Taidesuunnistuksen aikaan, suosittelen poikkeamaan!