Tutustuin Johannaan elokuussa 2011, kun olimme molemmat hakemassa työhuonetta
7Boheemia ry:n tiloista Tampereen keskustasta. Huomasimme pian, että meillä on paljon yhteistä (mm. äitiys, yrittäjyys, rumpuja soittavat miehet ja lempitaiteilijana Frida Kahlo) ja tajusimme että jos emme vuokraa pientä 12 neliön huonetta puoliksi, niin toinen meistä jää ilman. Niinpä päätimme jakaa huoneen.
Puolen vuoden kuluttua tila kävi liian pieneksi ja päädyimme yhdessä Susanna Särkiojan kanssa vuokraamaan isomman tilan, josta tulikin sitten
Taiteen ja hyvinvoinnin tila Amelie. Johannalla on lähistöllä kuitenkin myös toinenkin työhuone, jossa hän tekee muitakin töitään. Lähdin vaihtelun vuoksi taivaltamaan parin korttelin päähän häntä tapaamaan...
Johanna Vilén (os. Jormakka)
Syntynyt 1973 Jyväskylässä
Asuu ja työskentelee Tampereella
Miten taide löysi sinut? / Miten sinusta tuli taiteilija?
Olen
tehnyt taidetta ihan niin pienestä kuin minä tai äiti muistamme. Se on
vain aina ollut tapa havannoida maailmaa ja omia ajatuksia.
Millä tekniikalla teet taidetta?
Kaikilla
mahdollisilla. Taide on vapaa alue ja koen tärkeäksi, että voin myös
vapaasti valita tekniikan tunteella tai mahdolliseen ideaan sopivalla
tekniikalla.
Miksi ilmaiset itseäsi juuri näillä tekniikoilla?
Toiset
tekniikat sopivat massiiviiseen prosessitekemiseen paremmin kuin
toiset. Välillä koen että pääsen parhaimpaan tekemiseen vaikkapa
vasaroimalla siporex-harkkoja tai tekemällä hyvinkin fyysisiä
teoksia. Välillä rakastan hiljentyä ja tehdä pienieleisesti ja
minimaalisesti. Tekniikat ovat elämää ja eri ajassa ovat eri tekniikat ja teemat lähempänä. Ehkä haluankin olla tässä levoton sielu.
Mistä
saat ideat teoksiisi? / Mikä inspiroi sinua?
Kaikki. Pitää vain
ratkaita mitä tekee teokseksi asti. Välillä se on kohtaaminen. Usein
myös bussin ikkunasta katseleminen. Visuaalisena ihmisenä virikkeitä on kaikkialla.
Usein myös idea muuntuu tehdessä ja joissain tekniikoissa en edes halua
etukäteisideaa vaan katson mitä teoksesta syntyy.
Mitä
ilmaiset, prosessoit taiteen kautta? / Mitä haluat sanoa taiteellasi?
Koska olen levoton taiteen saralla, myös sanomani vaihtelee vahvasti.
Välillä en halua ilmaista mitään. Välillä se on tunne. Joskus teos on
hyvinkin kantaaottava. Usein koen tärkeimmäksi sen mikä jää sanojen
väliin eli tyhjän hetken ennen ajatusta. Mystinen pysähtynyt otos
elämästä.
Taiteentekoprosessisi?
Oikeastaan
tämä on ainoa mikä on tähän asti pysynyt. En tee luonnoksia, vaan
suoraan teoksia. Osa
onnistuu, osa ei. Mieluummin heitän pilalle
menneen pois, kuin suunnittelen ja hermostun siihen kun en saa toteutettua
sitä semmoisena kuin haluan. Olen tehnyt grafiikatkin suoraan laattaan kaivertaen
ilman luonnosta. Se on taiteen nautinnollisimpia puolia. Toki olen heittänyt teoksia pois jätesäkkikaupalla.
Miten
teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan?
Täysin tai ainakin
suurimmaksi osaksi. Alkuidea on päänsisäinen visio, eli annan sille
vapauden elää omaa elämäänsä.
Esittele joku sinulle tärkeä
teoksesi?
Niitä on kaksi. Toinen on grafiikanteos Yöaikaan, mikä on omistettu Rudolfille (kissa), joka aina valvoi
kanssani kun tein kotona taidetta. Rudolf kuoli vajaa kaksi vuotta
sitten keväällä. Minulla on Rutusta kuva missä hän herää aamulla
silmäpussien kanssa, koska oli valvonut yöllä vieressä kun tein
taidetta. Tämä työ on kokonaan hänelle omistettu.
|
Yöaikaan. |
Toinen teos on
Nouseva kuu laskeva aurinko I. Tässä teoksessa on onnellinen,
nautinnollinen sekä rauhallinen tunnelma, mutta samalla se on syvä. Tämä
on myös siksi tärkeä, että se on osa lopputyötäni, missä tein jokaiseen L.Onervan alkuperäisrunokokoelmaan maalauksen. Niitä tuli yhteensä 35 kpl.
|
Nouseva kuu, laskeva aurinko I. |
Minkälaisia teoksia teet tällä hetkellä?
Rauhallisia, onnellisia, unenomaisia. Teemana on Kalan sielu.
Suhtaudutko
tekemiseen rennosti vai joudutko pusertamaan?
Ennen suhtauduin siihen
äärimmäisen vahvasti ja koin sen todella vahvasti. Se ajoi yhteen
todella vahvaan burnoutiin mistä kesti usean vuoden päästä
jaloilleen. Sen jälkeen en ole koskaan kokenut luomisprosessia raskaana.
Nautin joka hetkestä. Se on suurimpia onnellisuuden hetkiä missä pääsen
aiemmin mainittuun `vapaaseen tilaan`.
Minkalainen taide
koskettaa sinua?
Hyvin monenlainen. Tärkeintä on että teoksessa on
sielukkuus. Se voi olla `kevyt` ja vaikka huumorintajuinenkin, mutta se
jokin siinä on oltava. Tosin rakastan myös vahvaa ja raskastakin
taidetta. Mystinen taide, missä jokin pysähtynyt tyhjä tila herää
ennenkuin huomaakaan, on nautinnollisinta. Teoksen näkemisen jälkeen jää
pitkä prosessi.
Vaikuttavin taidekokemuksesi? Ensimmäinen kerta
kun näin Kuutti Lavosen teoksia livenä. Todella vaikuttavia on muitakin
ja paljon, mutta tämä kokemus pysäytti todella.