"Tyhjä pää" -harjoituksia lasten vesiväreillä ja tusseilla. Tekemistä säesti Pink Floyd.
Tuli mieleen että tällaiseen ilman suunnittelua tekemiseen liittyy monia improvisaatioteatterin sääntöjä; otetaan impulsseja ympäristöstä (tässä tapauksessa musiikista) ja näyttelijäkaverista (työn alla olevasta kuvasta), tartutaan vastanäyttelijän (kynänjäljen) tarjoukseen (syntyneeseen mielikuvaan) ja jatketaan sen asian kehittämistä, sekä annetaan tulla ulos kaikki se mikä ekana tulee mieleen. Puhumattakaan siitä että moka on mahdollisuus!
Improvisaatiokuvataidettako siis, vai onko tälle joku oikeampi termi olemassa? Improvisaatiosta puhutaan musiikin, näyttämötaiteen ja elokuvataiteen yhteydessä, mutta miksi ei kuvataiteeseenkin voisi sellainen liittyä? Vai tarvitaanko improvisaatioon aina yleisö?
Upeita tuotoksia! Improvisaatiokuvataide kuulostaa hyvältä termiltä. Ei kai sille aina tarvitse yleisöä. Musiikilla on kyllä suuri voima tekemiseen ja luovuuteen.
VastaaPoistaKiitos! Niinpä, musiikki on kyllä ihan mahtava inspiraation lähde :)
PoistaJa jos improvisaatiokuvataidetta ei vielä ole olemassa niin sehän pitää ehdottomasti lanseerata saman tien!
Improvisaatiokuvataide täytyy ehdottomasti lanseerata! Upeaa jälkeä :)
VastaaPoistaKiitos! :) Se on kyllä termi joka olis kiva ottaa käyttöön :)
Poista