Tosi usein, kun alan piirtämään ilman ideaa tai mallia, piirrän jonkun istumassa puun alla. Yleensä se joku nojaa puuhun silmät kiinni. Ja ne kaikki ovat sellaisia unelmoivia tyynen rauhallisia tyyppejä, joilla ei ole kiire minnekään. Ehkä jotain sellaista olotilaa itsekin tavoittelen. Tarkemmin ajatellen oikeastaan kaikki mitä piirrän tai maalaan, kertoo enemmän tai vähemmän omista olotiloistani tai haaveistani.
Olen tosi huono kertomaan joitakin asioita sanojen avulla ja siksi varmaan minulla onkin niin kova palo kuvalliseen ilmaisuun. Onneksi toiset hoitavat sanallisen puolen minunkin puolestani, hyvä esimerkki Osmoosielämää -blogin Satun kirjoitus Positiivisesta kierreteoriasta, johon samaistuin heti täysillä!
No mutta joka tapauksessa, aloitin äsken piirtämään ja tällaisen sain alulle. Pitänee jatkaa sitä myöhemmin, koska nyt kutsuvat kotihommat..
Onpas rauhoittava kuva!Maalaaminen ja piirtäminen on aina myös puhetta.On tosiaan helpompaa usein ilmaista itseään taiteen keinoin.Siinä pääsee itsekkin kosketukseen jonkin syvemmän syöverinsä kanssa,joka tulee esiin,kun alkaa taiteilemaan.Se on paitsi "puhetta",niin myös tunnetta.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Tuo on just yks asia miks on niin kiva piirtää ja maalata kun pääsee seikkailemaan noissa syvemmissä syövereissä :)
VastaaPoistaSinä osaat totisesti piirtää. Sympaattinen hahmo tämä puun alla -kaveri. Ja nuo sarvikuonot aiemmin. Minä uskon, että sinä jonain päivänä vielä kuvitat sen satukirjan :)
VastaaPoistaKiitos!! toivotaan näin :)
VastaaPoista