Aloitin maalaamisen viisi vuotta sitten. Olen opetellut maalaamista enimmäkseen kokeilemalla, mokailemalla ja niin edelleen. Sen vuoksi monet maalaukseni säilövätkin allaan mielenkiintoisia (=kamalia) viritelmiä ja gessokerroksia. Yleensä katselen jotain räpellystäni muutaman päivän ja jos ajaudun sen kanssa umpikujaan, heitän uuden valkoisen gessokerroksen päälle ja aloitan alusta.
Samanlaisen gessokäsittelyn on viime aikoina saanut myös jotkut muutaman vuoden vanhat teokseni, joita eräänä päivänä katsellessani totesin että en haluakaan niitä enää katsella uudestaan. Toki säilytin parhaimmat muistoksi, mutta luulenpa että maalauspohjista on enemmän iloa uusiokäytössä kuin että jos vain lojuisivat kaappien nurkissa.
Joten rest in peace maalausvanhukseni, tässä niiden muistoksi yksityiskohtia parhaimmista ja pahimmista paloista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti