Olen jutellut tästä maalaamisjumituksesta taiteilevien ystävieni kanssa ja aika monella tuntuu olevan sama menossa. Keväisin kun aurinko paistaa ja lumet sulavat, maalamisesta ei tule mitään. Minulla on sama kaava toistunut ainakin neljänä vuonna peräkkäin; maalis-heinäkuussa ei synny juurikaan mitään, elokuussa alkaa homma kulkea uusin ideoin ja parhaat maalaukset syntyvät aina syys-lokakuussa. Talvella jatkan samojen ideoiden kanssa, kunnes maaliskuussa tuskastun taas. Ihan hauskaa että juttu on ennustettavissa, mutta toisaalta olisi kyllä kiva osata rikkoa tämä kaava.
Onneksi jumituskautena on sentään kevät ja kesä! Muuten tuskastuttaisi vielä enemmän. Vaikka ehkä juttu johtuukin juuri tuosta auringosta. Pitkän pimeän talven jälkeen ei jaksa keskittyä mihinkään kunnolla kun valo houkuttelee ulos..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti