Fantastinen Norsu

Jännä miten tietyt asiat alkavat elämässä lisääntyä kun niihin keskittyy. Minun ympärilleni pulpahtelee tällä hetkellä koko ajan venäläiseen kulttuuriin liittyviä asioita.

Aloin opiskella venäjää 15-vuotiaana ja sitä myöten innostuin kaikesta Venäjään liittyvästä. Aluksi historiasta, kansansaduista, maatuskoista, kukkahuiveista ja ortodoksikirkoista, myöhemmin venäläisestä rockista, elokuvista ja kirjoista. Kun esikoinen syntyi noin neljä vuotta sitten, innostus hiipui ja jäi ajan puutteen vuoksi väkisinkin taka-alalle. Kieli unohtui kun en lukenut tai käyttänyt sitä, annoin maatuskani pois ja musiikin kuuntelukin jäi vähäiseksi.

Nyt kun aloin piirtämään maatuskoja, on mieleeni pulpahdellut muitakin Venäjään liittyviä asioita. Sen lisäksi että kuuntelin tällä viikolla pitkästä aikaa DDT:tä, on vastaani tullut netissä ja kaupungilla erilaisia aiheeseen linkittyviä juttuja. Paras ja yllättävin oli se kun alkuviikosta huomasin kaikkien aikojen lempilastenkirjailijani Eduard Uspenskin tulevan Tampereelle! Hän on kirjoittanut esimerkiksi maailman parhaan satukirjan Alas taikavirtaa, jonka esittelin täällä blogissani viime syksynä. Tänään sitten olin hänen tarinointiaan kuuntelemassa Tampereen pääkirjastossa.

Herra Uspenski oli 73-vuotias, pienikokoinen ja sympaattisen näköinen mies. Olin ihan haltioissani siellä paikan päällä. Tuntui uskomattomalta saada koko ikänsä satukirjojen laidassa tuijotellulle nimelle ääni ja kasvot. Hänen puhetyylinsä oli hauska ja siinä oli paljon samaa kuin hänen kirjoissaankin. Uspenskilta kysyttiin esimerkiksi että millainen hän oli lapsena ja miten hänestä tuli lastenkirjailija. Hän aloitti tarinan: "Mielestäni olin ideaalinen lapsi; muut lapset rakastivat minua ja opettajat vihasivat." Sitten hän kertoi pitkän pätkän matkastaan häirikkölapsesta hyväksi oppilaaksi, kunnes juttu päättyi näin: "Viimeisinä kouluvuosina olin tosi hyvä matematiikassa, sain siitä parhaita arvosanoja, sitten menin opiskelemaan lentokoneinsinööriksi, ja niin minusta tuli lastenkirjailija." :)

Yllä olevan Uspenskin kirjan ostin viisi vuotta sitten Pietarista. Teos on Djadja Fjodor, pjos i kot eli Fedja-setä, kissa ja koira. Luin sen silloin, mutta enää en varmaan ymmärtäisi puoliakaan.

(p.s. Uspenkin lainaukset on kirjoitettu tuntien viivellä muistin varassa, joten jos joku jutun lukija oli paikan päällä ja on eri mieltä lauseiden sisällöstä niin saa korjata! :)