Kuva: Matti Itäranta

Valokuvaaja-ystäväni Matti on neuvonut minulle varmaan kohta jo sata kertaa miten saan otettua hyvät kuvat maalauksistani. Aluksi unohdin ohjeet ja otin kuvia miten sattuu. Nykyään teen niinkuin hän neuvoo, mutta en siltikään onnistu saamaan kuvista hyviä. Ne ovat aina joko epätarkkoja tai sitten vääränvärisiä, vinoja tai muuten vain outoja.

Tämä pöllömaalaus lähtee lähiaikoina uuteen kotiin niin tarvitsin siitä kuvan itselleni arkistoihin. Jouduin siis hälyttämään Matin hätiin taas kerran. Ehkä sitten kun saan nuo taidehistorian perusopinnot suoritettua niin ehdin taas perehtyä valokuvaamiseenkin..

Eilen kävin myös vihdoin siellä Anna Tuorin näyttelyssä Tampereen taidemuseossa. Kauniita olivat, lumoavia. Yhtä aikaa voimakkaita ja herkkiä. Maalausten maailma upposi minulle ehkä eniten tähän astisista Vuoden nuorten taiteilijoiden tuotannoista.

Kello on ihan liian paljon siihen nähden että aamulla pitää herätä seitsemältä. Ja olen myös ihan liian innoissani kaikenmaailman ideoista siihen nähden että kohta pitäisi malttaa mennä nukkumaan!

Sen lisäksi, että muistin nämä voimalinjat, keksin tuleviin työkuvioihini liittyvän kehittämiskelpoisen idean. Ajatus liittyy siihen, miten vähän kuvataide ja kuvataiteilijat ovat esillä medioissa verrattuna muihin taiteen lajeihin, kuten vaikka musiikkiin ja teatteriin. Asialle pitäisi ehdottomasti tehdä jotain ja se jokin putkahtaa ihan kohta toivottavasti päästäni paperille..

Kävin tänään työhuonekaverini näyttelyn avajaisissa Galleria Kapriisissa. Luomiskertomuksia -näyttelyssä on esillä akryylilevyille tehtyjä öljymaalauksia sekä mustekynäpiirroksia. Teokset ovat syntyneet Kalevalan luomiskertomuksen inspiroimina. Gallerian alakerrasta löytyy myös Outin teos Eiväthän robotit itke?, joka koostuu hitaasti liikkuvista ja itkulaulua esittävistä robottipalloista.

Tykkäsin tosi paljon näyttelystä ja erityisesti siitä, miten hienon kokonaisuuden teokset muodostivat luomiskertomuksen kanssa. Eiväthän robotit itke? oli puhutteleva, luomiskertomukset tuntuivat seikkailulta. Eniten aikaa vietin Alku -sarjan maalausten ja Sotka -piirroksen äärellä. Suosittelen!

Lisätietoa ja kuvia Luomiskertomuksia -teoksista löytyy täältä.

Tämä taitaa olla tässä. Alla olevat eivät ole vielä missään.. :)

Sähköpylväitä, värejä ja kumpparikorvikset

Vanhojen kuvien joukosta pomppasi myös aikamoinen satsi erilaisia sähköpylväitä ja voimalinjoja. Ihastuin niihin yli 10 vuotta sitten, kun matkustin bussilla Baltian maiden halki. Vähän miten sattuun pystytetyt voimalinjat, jotka halkoivat Liettuan maaseudun peltoja ja ränsistyneitä maatiloja sekä kallellaan olevat sähköpylväät nokassaan pöllö tai varis olivat todella pysähdyttäviä. Näkymässä korostui ihmisen yritys olla iso mahtavan luonnon keskellä ja lopputulos oli tosi surullinen. Olinkin jo oikeastaan unohtanut koko jutun, pitäisi ehkä ottaa noita mukaan maalauksiin... Yllä olevat pylväät ovat jostain päin Suomea, en muista tarkemmin.

Viikonloppuna tuli myös mieleeni jälleen kerran, että minun pitäisi opetella käyttämään värejä rohkeammin. Joskus aiemmin kirjoitin täällä siitä, miten eräs maalausopettajani kehotti käyttämään sellaisia värejä joita inhoan. Sitä kautta voi löytyä jotain uutta maalaamiseen jos on jäänyt jumittamaan samoihin aiheisiin ja maalaustapoihin. Tuo antilooppimaalauksen keltainen on itse asiassa sellainen inhokkiväri. Mutta jotta en jäisi jumittamaan siihen ajatukseen, että "pitäisi opetella käyttämään värejä..." niin lainasin vihdoin kirjastosta aiheeseen liittyvän kirjan. Betty Edwardsin VÄRIT -teoksen kimppuun siis -->

Ai niin! Sunnuntain kunniaksi shoppailin itselleni myös ihanat kumpparikorvikset. Hauskoja koruja ja muutakin kivaa löytyy Näpertelijän vapaus -blogista :)

Piti lähteä reissuun, mutta tulikin flunssa kylään. Innostuin sitten sen sijaan katsomaan vanhoja valokuvia. Talvea ja nuhaneniä on ollut jo sen verran tarpeeksi, että tuli aika kova kesä-ikävä näitä katsellessa. Tervetuloa kevät, kesä ja aurinko!

Totesin tänään jälleen kerran erään ystäväni kanssa että elokuvat ovat ihan mahtavia. Parhaimmillaan ne onnistuvat herättelemään tunteita, saavat innostumaan elämästä uudella tavalla tai vaikka inspiroivat maalauksen tekemiseen. Niistä voi saada vertaistukea ja varsinkin elokuvateattereissa huikeita elämyksiä.. Joskus niiden sisältö tai visuaalinen toteutus on niin puhutteleva, että ne saattavat aiheuttaa jonkun käännekohdan omassa elämässä.

Minun elämääni ovat elokuvat vaikuttaneet tosi paljon. Tässä niistä joitain vanhimpia: Valkohammas, Tyttö ja helmikorvakoru, Hair, Amélie, Braveheart, Tanssii susien kanssa, Ikuiset ystävät, Moulin Rouge, Punainen viulu ja etenkin tämä Frida:



Hurmaannuin taidemaalari Frida Kahlosta vuonna 2002 kun Frida -elokuva ilmestyi. Ostin elokuvan VHS-version itselleni ja katsoin sen vuoden sisällä ainakin viisi kertaa. Olin silloin 21 -vuotias ja kyseinen elokuva oli osasyyllinen siihen että aloitin piirtämisen ja maalaamisen. Elokuva inspiroi minua jostain syystä edelleen tosi paljon, joten jos se on jäänyt joltakulta vielä näkemättä niin suosittelen lämpimästi :)

Tykkään muutenkin katsoa elokuvia ja dokumentteja taiteilijoista ja heidän elämäntarinoistaan. Jos teillä on jotain vinkkejä, niin olisi kiva kuulla!

Beatlesin kuuntelun ja Japanin ajattelun seurauksena teki mieli maalata punaista. Sen jälkeen tuli sotkua, sitten keltaista ja lopuksi isokorvainen antilooppi, joka jäi vielä odottamaan viimeistelyään. Eilisen 3,5h kestäneen kokouksen ja 4h kestäneen eestaasjunamatkan jäljiltä on vielä aika tyhjä olo ja tämän päivän työhuoneilun parasta antia olikin oikeastaan puolen tunnin seinääntuijotteluhetki :)

Kokeilin Luovuksissa -blogin kirjoittajan Pekka Hannulan esittelemää Piirrosmietiskelyä. Oli ihanaa keskittyä vain kynän liikuttamiseen ja antaa ajatusten tulla ja mennä. Tarkoitus olisi ollut piirtää koko alue täyteen, mutta jossain vaiheessa huomasin keskittyväni enemmän kuvan tekemiseen kuin pelkkään piirtämiseen. Pitää selvästikin perehtyä tuohon mietiskelyyn vähän enemmän.. :D

Maanantai. Jatkoin kasvottomien kanssa ja söin pistaasipähkinöitä. Minusta tuntuu etten voi viimeistellä noita ennen kuin sarja on lukumääräisesti täynnä. En tiedä montako vielä puuttuu, sen näkee sitten. Ja voi olla että joku noista saa vielä gessopeitteen päällensä, mutta senkin näkee sitten :) Nyt tutkimaan ylihuomenna alkavien Tampereen elokuvajuhlien tarjontaa...

Kun aloin pitämään tätä blogia, minulla oli haaveena perustaa käsityö- ja taidekauppa, jossa myisin omiani ja kavereideni tekemiä tuotoksia. Haaveilin myös satukirjan kuvittamisesta ja ryhmien kanssa taiteen tekemisestä. Tästä on aikaa noin puoli vuotta.

Sen jälkeen olen käynyt jonkinsortin ikäkriisin (täytän tänä vuonna kolmekymmentä), lapset ovat alkaneet nukkua paremmin (olen siis saanut energiaa ajattelemiseen!), olen hurahtanut entistäkin enemmän puhtaaseen ja aitoon ruokaan (myöskin hieman karppaamiseen) ja aloittanut freelancerina osa-aikatyöt lapsille suunnatussa taideprojektissa. Aloin myös jossain vaiheessa tietoisesti karsimaan elämästäni ylimääräisiä asioita (tavaroita, roskaruokaa, eikivoja tekemisiä). Opettelin sanomaan ei!

Näiden seurauksena huomasin että yllä mainitut eivät olleetkaan ihan niitä kaikkein suurimpia haaveita, ainakaan tuollaisenaan. Tajusin että osa noista kesäisistä haaveistani oli enemmän sellaisia asioita jotka ”kuulostavat” siltä että niitä olisi hauska tehdä. Tajusin sen siitä että en oikeastaan koskaan lähtenyt niitä intohimoisesti edes tavoittelemaan (mikä on ehkä olennaisinta).

Olen kulttuuri- ja taidealalla niin luulen että joka tapauksessa työni tulee koostumaan palasista: osa-aikatöistä, projekteista, freelancer-hommista, määräaikaisuuksista... Tämän pohjalta haaveilen nyt sellaisesta työviikosta että yksi päivä olisi ihan kokonaan maalauspäivä / työhuonepäivä, kaksi päivää tekisin töitä ryhmien kanssa ja kaksi päivää istuisin toimistolla. Sitä kohti siis :)