Eilen siivottiin taloa aamusta iltaan. Pölypallot saivat kyytiä ja isot läjät tavaraa lähti varastoon ja kierrätykseen. Lapset ovat vilkkaassa kasvuiässä, joten vaatteet, lelut ja muut tykötarpeet vaihtuvat usein. Muutakin roinaa on kyllä taas kertynyt liiaksi asti.. Sitten joskus kun on aikaa (ihan kuin olisin sanonut tämän ennenkin ;), pitää kyllä käydä kaikki hyllyt ja kaapit ajatuksella läpi ja pistää reilusti kaikki sellainen tavara kiertoon, millä ei tee mitään. Vaatekaapin kanssa tämä jo onnistuu, mutta säilön täällä edelleen kaikenmaailman muistoja menneiltä vuosilta ettei mitään järkeä.

Kaksi vuotta sitten vähensimme tavaramääräämme yhdessä rytäkässä kolmen jätesäkin verran. Siis pelkkää tavaraa, kolmesta huoneesta kerättyä! Se kyllä kevensi oloa todella paljon. Voisinkin kokeilla kevätsiivousta tälle blogillekin. Täällä auringon valossa alkaa tumma tausta tuntua turhan raskaalta..

Mutta asiasta toiseen, tietääkö joku mistä näitä kirjaimia saa? Vieläkö niitä valmistetaan? Löysin pussillisen kirpparilta, mutta siellä ei ollut läheskään kaikkia tallella.

Olen jutellut tästä maalaamisjumituksesta taiteilevien ystävieni kanssa ja aika monella tuntuu olevan sama menossa. Keväisin kun aurinko paistaa ja lumet sulavat, maalamisesta ei tule mitään. Minulla on sama kaava toistunut ainakin neljänä vuonna peräkkäin; maalis-heinäkuussa ei synny juurikaan mitään, elokuussa alkaa homma kulkea uusin ideoin ja parhaat maalaukset syntyvät aina syys-lokakuussa. Talvella jatkan samojen ideoiden kanssa, kunnes maaliskuussa tuskastun taas. Ihan hauskaa että juttu on ennustettavissa, mutta toisaalta olisi kyllä kiva osata rikkoa tämä kaava.

Onneksi jumituskautena on sentään kevät ja kesä! Muuten tuskastuttaisi vielä enemmän. Vaikka ehkä juttu johtuukin juuri tuosta auringosta. Pitkän pimeän talven jälkeen ei jaksa keskittyä mihinkään kunnolla kun valo houkuttelee ulos..

Ensimmäisen rästissä olevan kuva-analyysin kohde on Roomassa sijaitseva Pietarinkirkko, joka on maailman suurin uskonnollinen rakennus. Sen pituus on 212m, korkeus 133m ja pinta-ala 23 000 m². Pietarinkirkko on suuri saavutus rakennustaiteellisesti, mutta se pitää myös sisällään runsaasti taideteoksia. Näistä yksi tunnetuimmista kenties Michelangelon Pietà.

En aio nyt enempää rakennusta esitellä, koska pitää kiiruhtaa tehtävän kimppuun, mutta sellaista jäin miettimään, että minkä takia Pietarinkirkon attikan päältä löytyy patsaat kaikista muista apostoleista paitsi juuri Pietarista? Enimmäkseen kaikkialla apostolit (kuten vaikka Helsingin tuomikirkon katolla) kuvataan yhtenä "laumana". Ehkä asia johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että kyseessä on apostoli Pietarin hautakirkko ja hänen patsaansa ei siksi ole katolla, koska se löytyy rakennuksen sisältä (ja hautansa rakennuksen alta). Vai onko jollakulla tarkempi käsitys asiasta, liittykö käytäntöön joku tarina? Miksi Pietarin patsas ei silti olisi voinut olla muiden mukana katolla? Kävikö kenelläkään aikoinaan edes mielessä että pitäiskö Pietarinkin patsas laittaa attikaan?

En kyllä tiedä tekisinkö edes näillä tiedoilla yhtään mitään, mutta tuli vain mieleen :D

Kuvan nappasin täältä: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/15/Petersdom_von_Engelsburg_gesehen.jpg

Tämän päivän paletti näyttää jo vähän aiempia värikkäämmältä. Tuotos ei kuitenkaan ole sitä mitä olen hakemassa, hahaa :D minulla oli vain kaksi tuntia aikaa ja idea oli nopeasti sutata jotain vähän monipuolisemmin väritettyä kuin aiemmin. (tämä ei siis ole kuitenkaan puolisoni vinkkien mukaan tehty inhoällö kuva mistä aiemmassa tekstissä mainitsin)

Nyt pitäisi vaan jatkaa rohkeammin värien käyttöä. Vaikka tällä hetkellä kyllä tuntuu siltä että minun pitäisi pitää maalaamisesta vähän taukoa, kolme tai neljä viikkoa ainakin. On nimittäin jumitusolo ja pahasti. Voisin vaikka piirtää vaihteeksi, tai vielä parempi idea - tehdä taidehissan rästit alta pois!

En muista mistä tämä ajatusprosessi lähti liikkeelle, mutta olen viime päivinä pyöritellyt mielessäni taiteen tekemistäni. Monille käy varmasti niin, että kun saa maalattua uusia ja parempia teoksia, ei vanhoja enää jaksa katsella (tai suurinta osaa ainakaan). Minusta on lisäksi alkanut tuntua siltä, että en tällä hetkelläkään maalaa sellaisia töitä kuin haluaisin. Tai lähinnä aloin miettimään, että mikä merkitys teoksillani on. Monet kyllä pitävät niistä ja olen jonkin verran niitä myynytkin, niin se on toki yksi juttu. Mutta tuntuu että olen nyt tullut sellaiseen pisteeseen, että vähintäänkin minä itse kaipaan maalauksiltani enemmän.

Olen miettinyt siitä lähtien kun aloitin maalaamisen, että miten saisin teoksiini samaa sisältöä mitä ajattelen tai mistä puhun, enemmän itseäni mukaan siis. Näiden ajatusten voimistuminen juuri nyt johtunee osittain siitä, että poliittinen, uskonnollinen ja yhteiskunnallinen puhe on kasvanut ihmisten keskuudessa. Facebookissa ainakin aina vain useammat fb-kaverini linkittävät sivuillensa milloin homoliittoihin, milloin ydinvoimaan tai lisäaineisiin liittyviä artikkeleita. Tämä on lisännyt ajatustani siitä, että voisi olla mahdollista maalausten avulla jollain tapaa koittaa vaikuttaa asioihin. Joko niin että ne olisivat tiettyjä käsityksiä kyseenalaistavia tai että katsoja voisi samaistua maalauksiin ja kokea kenties jotain eheyttävää tai sitten että niillä voisi herätellä ihmisiä ajattelemaan asioiden toisiakin puolia. En tiedä. Nämä ajatukset linkittyvät osittain myös koulutustaustaani, johon kuuluu sosiokulttuurinen innostaminen.

Tähän asti on ollut paljon helpompaa opetella erilaisia tapoja käyttää maaleja ja kokeilla eri muotoisia pohjia sekä piirrustustyylejä, kuin keksiä miten pukea ajatukseni kuviksi. Neljä vuotta sitten ilmaisin itseäni paremmin, mutta sitten tekniikan opettelu meni sen edelle ja ehkä jopa vähän tuli rajoittamaan tekemistä. Jossain välissä kokeilin veda-taidetta, missä maalataan intuitiivisesti, mutta ei sekään ollut minun juttuni kuitenkaan. En tosin kokeillut sitä kuin yhden kurssin verran..

Yksi niistä asioista, joihin haluaisin ihmisiä maalauksillani herätellä, on aina vain lisääntyvä yksinäisyys. Jos on yhtään erilainen tai muista poikkeava tapaus, joutuu helposti kiusaamisen kohteeksi ja sen seurauksena saattaa helposti ajautua yksinäisyyteen. Uskon että tätä voitaisiin ehkäistä paljon enemmän kuin mitä tällä hetkellä tehdään. Tästä pääsen vihdoin yllä olevaan kuvaan, joka on surkea maalausyritykseni vuosien takaa eräästä näystä, minkä kohtasin joskus työmatkani varrella: harmaana syksyisenä päivänä oli isolla autiolla parkkipaikalla pyörätuolissa istuva pieni poika, joka ohjasi radio-ohjattavaa autoa. Taustalla seisoi väsyneen näköinen aikuinen kädet taskussa. Poika ei näyttänyt mitenkään erityisen iloiselta. En osaa selittää tarkemmin, mutta näky sai minut pakahtuvan liikuuttuneeseen olotilaan. Voi olla että heillä oli kaikki hyvin, mutta poika näytti tosi yksinäiseltä. Tämän kuvan esimerkiksi haluaisin oppia toteuttamaan niin, että tunne välittyisi yhtä voimakkaana.

Eilen kun paasasin asiasta musiikin parissa työskentelevälle puolisolleni, neuvoi hän että minun kannattaisi maalata sellainen kuva, jonka aihe inhottaa minua. Ällöttävä, ruma tai pelottava asia kuvaksi maalauspohjalle. Kun tekisin jotain itselleni voimakasta keskittyneesti, saattaisin alkaa löytämään sisältöä muihinkin juttuihin. Ehkä löytäisin tavan tehdä sellaisia maalauksia, joista olen täällä kirjoittanut. Tämä oli ainakin häntä auttanut biisien tekemisessä. Pitää varmaan kokeilla..

Betty Edwardsin VÄRIT - Luovan maalaamisen opas on ollut tosi mielenkiintoista luettavaa. Mitä enemmän luen väreistä, sitä enemmän niitä kaipaan! Tuntuu että joka puolella liikkuu värikkäästi pukeutuneita ihmisiä ja muutenkin törmään enemmän väreihin liittyviin asioihin. Varmaan sama juttu kuin molemmilla kerroilla raskaana ollessani; yhtäkkiä koko kaupunki vaikutti olevan täynnä isomahaisia vaappujia. Toki auringollakin on vaikutus viimeaikaiseen värien lisääntymiseen. Huomasin sen eilen bussissa kun vakavailmeiset ruskean, harmaan ja mustan sävyihin pukeutuneet ihmiset olivat vaihtuneet värikkäästi puettuihin iloisiin ihmisiin. Ei haittaa kyllä yhtään! :)

Huhtikuussa Tampereella Kyttälänkadun ja Aleksanterinkadun kulmilla hengailee harvinaisen paljon pöllöjä, pitäkääpä silmät auki :) Jakokaappitaideteoksen hauskan näköiset pöllöt ovat Hanna-Riikka Heikkilän käsialaa.

Pöllöistä puheenollen, törmäsin tänään Suomen luonnonsuojeluliiton Ei pöllöjä eduskuntaan -kampanjaan, jota voisinkin tässä teemaan liittyen mainostaa samalla. Luontoystävällisestä kampanjasta löytyy tietoa täältä.