Olen viime vuosina kulkenut satoja kertoja tamperelaisen Galleria Koppelon ohitse ja katsellut siellä olevia Paula Puikkosen vaihtuvia näyttelyitä. Olen aina pitänyt tosi paljon teosten väreistä ja monesti miettinyt, että pitäisikö mennä sisälle. Tänään en kuitenkaan enää voinut vain kävellä ohitse, koska siellä oli sellaisia maalauksia eläimistä, joiden intensiivisiä katseita upeiden värien keskeltä en voinut vastustaa!
Oli kiva hypätä vilisevältä kadulta satumaisten eläinten maailmaan, jonne itsekin olen maalauksissani sukeltanut viime aikoina. Maailmassa on nyt niin paljon kamalia asioita tapahtumassa, että tuntuu hyvältä olla lähellä luontoa ja puolustamassa sellaisten oikeuksia, jotka eivät sitä itse pysty pyytämään. Puikkosen näyttelyyn liittyi Eeva Kilven eläinten oikeuksia puolustava runo ja esillä oli myös prosyyreita kasvissyönnistä. Tykkäsin eniten hirvimaalauksesta (en muista teoksen nimeä), jonka ostaisin heti jos minulla olis tarpeeksi rahaa.
Eläimet ovat Koppelossa 4.11. saakka. Muita Paula Puikkosen maalauksia voi katsella täältä: http://www.galleriakoppelo.net/nayttelyt.php
Näyttelystä tuli taas kerran mieleeni, että tarvitsisin paljon enemmän rohkeutta värien käytön suhteen. Seuraavaksi, kun on enemmän aikaa, täytyy ruveta kunnolla perehtymään värioppiin ja tekemään kokeiluja. Värit ovat kyllä erittäin olennaisia asioita kun miettii pitääkö jostain teoksesta vai ei. Ehkä jopa tärkeämpiä kuin muoto tai sisältö? Ainakin siinä mielessä, että vaikka olisi kuinka kaunis tai puhutteleva teos, mutta jos siinä sattuu olemaan pelkästään inhokkivärejäni niin en siitä silloin hirveästi tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti