Meillä oli muutama vuosi sitten ystäväni kanssa mahtipontiset kuvitelmat torimyynnistä. Ajattelimme kesän kynnyksellä tehtailla käsityöjuttuja ja tienata niillä perunoita pöytään. No, toisin kävi. Teimme tuotteita, joita emme suunnitelleet kohderyhmäämme mielessä pitäen. Torilla, jonne menimme myymään, kävi enimmäkseen 40-80-vuotiaita. Heille eivät uponneet tyttömäisen söpöt tuotoksemme kuten korut, kassit, rautalankakynttilänjalat, suitsuketelineet, riimukivet... Eikä meillä myöskään ollut pitkänlinjan sinnikkyyttä mukana uusissa myyjänrooleissamme. Kävimme yhteensä ehkä seitsemän kertaa joko palelemassa tai hikoilemassa toripöytiemme takana, tienaten juuri ja juuri sen verran että saimme materiaalikulut maksettua. Melkoinen floppi siis oli se. Mutta kiva muisto, jolle voi naureskella näin jälkikäteen.
Myöhemmin ystäväni valitsi järkevämmän tavan tienata leipäänsä. Minulla se on vielä hakusessa, mutta osittain jumitan edelleen kesän 2006 tunnelmissa. Olisi ihan mahtavaa, jos voisi edes osan tienesteistään hankkia itse tekemillä jutuilla, oli se sitten taidetta tai käsityötä tai jotain siltä väliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti