Leijonan silmät ja hiekkaveistoksia

Olen viime aikoina innostunut maalaamaan eläimiä. Olen tihrustellut niitä joko pienistä valokuvista tai sitten keksinyt omasta päästäni jotain eläinten tapaisia. Tänä viikonloppuna sain asiaan uuden ulottuvuuden kun vierailimme perheeni kanssa Korkeasaaressa ja Luonnontieteen museossa . Sekä täytetyt että pienissä häkeissään elävät eläimet olivat enimmäkseen aika surullista katsottavaa, mutta vaikuttavia kokemuksia tarttui silti matkaan.



Hämmästelin useiden eläinten kokoa ja motoriikkaa, mutta kaikkein pisimmäksi ajaksi jähmetyin tuijottamaan leijonan silmiä. Urosleijona käveli monta kertaa ohitsemme erittäin tuima ja intensiivinen katse suunnattuna tiukasti eteenpäin. Kaveri näytti siltä että ei tehnyt kauheasti mieli tehdä lähempää tuttavuutta. Juuri tuon leijonan silmät, tilanteen ohimenevän tunnelman ja pienen pelon häivähdykseni kun saisin vangittua maalauspohjalle..

Eläinten lisäksi Korkeasaaresta löytyi aitauksellinen hiekkaveistoksia. Art Meets Sand -hiekkaveistoskilpailu järjestettiin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Korkeasaaressa ja sen teemana oli luonnon monimuotoisuus. Ihmeellisiä teoksia, en tiedä riittäisikö minulla sinnikkyyttä opetella niin hienosti taiteilemaan yksityiskohtia hiekasta.


Yksityiskohta Christo Squierin teoksesta The language of life


Donatas Mockus: Sand baby

Kontrastin lumoissa

Olen viime aikoina opetellut Photoshopin käyttöä. Kaikkien hienojen tehosteiden ja mahdollisuuksien keskellä olen eniten tykästynyt kontrastin säätämiseen. Johtunee siitä, että siihen liittyvää kysymystä pyörittelen tällä hetkellä myös maalausteni kanssa - mikä on hyvä määrä valoa ja varjoa ja mikä on liikaa.

Joihinkin valokuviin tulee mukavasti särmää, jos kontrastia säätää hitusen yli tarpeen. Toisissa saa taas olla tarkkana, ettei tummuuden ja kirkkauden välinen suhde pilaa lopputulosta. Riippunee siitä mitä hakee, mahdollisimman luonnollista jälkeä vaiko jotain ihan muuta.

Satumaailmaa

Yksi lukuisista haaveistani on satukirjan kuvittaminen. Maalauksissani ja piirroksissani on aina ollut satumaailman henkeä ja sellaisissa aiheissa aion pysyä vastakin. Kaikenmaailman kiireideni vuoksi joutuvat sadut toistaiseksi odottamaan, mutta ehkä joskus..

Suosikkisatuni on lapsesta asti ollut Eduard Uspenskin Alas Taikavirtaa. Sieltä löytyvät kaikki olennaiset asiat: kananjaloilla seisova noita-akan mökki, suossa asuva Kikimora, kolmipäinen lohikäärme, Vasilisa Viisas, Kuolematon Kasshei, Kotitonttu, Maitovirta, Iivari Pahasilmä jne. Tarinan päähenkilö on pieni Mitja-poika, joka pääsee noidan kanssa seikkailemaan Satumaahan. Kuvituksen on tehnyt Viktor Tsizikov, vuoden 1980 kesäolympialaisten symbolin, Miska-karhun piirtäjä.



Uusista tuttavuuksista tällä hetkellä tykkään eniten Marjo Nygård-Niemistön kuvituksesta Tanja Poskelan kirjoittamassa kirjassa Joka kolkan kulkija. Tarinan päähenkilö on kiireen ja välinpitämättömyyden keskelle saapuva muukalainen, jolla on hohtavia helmiä sisältävä purkki sylissään.

Wannabe-torimyyjä vuodelta 2006

Meillä oli muutama vuosi sitten ystäväni kanssa mahtipontiset kuvitelmat torimyynnistä. Ajattelimme kesän kynnyksellä tehtailla käsityöjuttuja ja tienata niillä perunoita pöytään. No, toisin kävi. Teimme tuotteita, joita emme suunnitelleet kohderyhmäämme mielessä pitäen. Torilla, jonne menimme myymään, kävi enimmäkseen 40-80-vuotiaita. Heille eivät uponneet tyttömäisen söpöt tuotoksemme kuten korut, kassit, rautalankakynttilänjalat, suitsuketelineet, riimukivet... Eikä meillä myöskään ollut pitkänlinjan sinnikkyyttä mukana uusissa myyjänrooleissamme. Kävimme yhteensä ehkä seitsemän kertaa joko palelemassa tai hikoilemassa toripöytiemme takana, tienaten juuri ja juuri sen verran että saimme materiaalikulut maksettua. Melkoinen floppi siis oli se. Mutta kiva muisto, jolle voi naureskella näin jälkikäteen.





Myöhemmin ystäväni valitsi järkevämmän tavan tienata leipäänsä. Minulla se on vielä hakusessa, mutta osittain jumitan edelleen kesän 2006 tunnelmissa. Olisi ihan mahtavaa, jos voisi edes osan tienesteistään hankkia itse tekemillä jutuilla, oli se sitten taidetta tai käsityötä tai jotain siltä väliltä.

Työhuoneella jee!

Pääsin tänään pitkästä aikaa maalaamaan. Oli ihan mahtavaa keskittyä vain johonkin yhteen tekemiseen, miettiä värejä ja kuunnella musiikkia.

Kävin kevään mittaan työhuoneella silloin tällöin, mutta kun aikaa oli niin vähän, en saanut mitään aikaiseksi. Kesällä en ehtinyt ollenkaan, piirtelin lähinnä kotona aina kun oli pienikin tilaisuus. Tänään sain vihdoin jotain valmista aikaiseksi. Oli jo aikakin, kun edellisen maalaukseni viimeistelin tammikuussa!

Neljän tunnin intensiivisen työskentelysession jälkeen raapustelin vielä logoa tälle blogilleni. Ei tullut mitenkään erityisen fantastinen, mutta kelvatkoon toistaiseksi.

Alla tämän päivän tuotoksia, yksityiskohtia isommista maalauksista.

Lasten taidetta

Kuvan maalaukset ovat 2-vuotiaan poikani käsialaa. Lasten piirroksia ja maalauksia on kiva katsella. Ne ovat aitoja, rehellisiä ja värivalinnoiltaan sekä asetelmiltaan nerokkaita. Keskellä alhaalla on työ nimeltä "Isin naama", keskellä ylhäällä "Käärme" ja oikeapuoleisimpana "Kokko". Jos olisi tarpeeksi aikaa ja energiaa, taiteilisimme kyllä useamminkin.





Yllä olevat teokset ovat tämän kesän Romutaidepajan tuotoksia. Lapsille pitämämme kaksipäiväinen paja oli sen verran suosittu, että seuraavaksi päiväksi piti nopeasti haalia lisää romua. Materiaaleina meillä oli mm. laseja, purkkeja, tarpeettomaksi käyneitä koriste-esineitä, rikkinäinen kännykkä, kaukosäädin, diskettejä, jääpalamuotti, pulloja ja neljässä osassa oleva hula-hula-vanne.