torstai 25. heinäkuuta 2013

7. Taiteilijahaastattelu: Katja Hynninen



Pitkän tauon jälkeen esittelen teille vihdoin seitsemännen haastateltavani! Katja Hynninen on tamperelainen tekstiilisuunnittelija ja kankaiden suunnitteluun ja valmistukseen erikoistuneen Karkelon perustaja. Kuvataide on kulkenut hänen mukanaan aina enemmän tai vähemmän, tällä hetkellä hän harrastaa maalaamista.

Tutustuin Katjaan Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen Yrittäjätutkinto -koulutuksen kautta kun pyysin hänet tutorikseni. Olemme tässä jo vuoden verran keskustelleet tapaamisissamme yritystoimintaani liittyvistä asioista (on muuten tosi hyvä koulutus aloitteleville yrittäjille, suosittelen! ) ja nyt sitten vaihteeksi keskustelimmekin Katjan työstä :)

Kävin itse asiassa jo kesäkuussa vierailemassa Katjan työhuoneella Pyynikin trikoolla, jossa hän on työskennelyt vuodesta 2006 lähtien. Inspiroivan miljöön keskeltä löytyi jos jonkinlaisia upeita kankaita, maalauksia ja värikkäitä lankakasoja! Oli mielenkiintoista vierailla ihan toisenlaisessa miljöössä ja tutustua kankaan tekemisen eri vaiheisiin.

Julkisista tiloista Katjan kädenjälkeä voi löytää mm. Piispan talon kappelin verhoilukankaista, Taysissa olevasta Kesäpäivä -seinätekstiilistä ja Tampereen kirkoissa olevista alttaripöydän liinoista.

Vipinä ja Vaateri – takkikankaat

Katja Hynninen
Asuu ja työskentelee Tampereella

Miten taide löysi sinut? / Miten sinusta tuli taiteilija?

Varsinaiselta ammatiltani olen tekstiilisuunnittelija. Kuvataide on ollut elämässäni mukana aina, tällä hetkellä harrastan maalausta. Nuorena haaveilin jonkin aikaa myös kuvataiteilijan urasta. Oriveden opiston jälkeen taidekoulujen ovet eivät kuitenkaan auenneet, joten päätin yhdistää taiteellisen ja käytännöllisen puoleni ja hakeutua opiskelemaan muotoilualaa. Vuonna 2006 valmistuin artenomiksi Hämeen ammattikorkeakoulusta Wetterhoffilta. Minussa asuu kaksi selkeästi erilaista tekijää, taiteilija ja muotoilija.

Millä tekniikalla teet taidetta?

Tällä hetkellä maalaan akryyliväreillä. Olen ottanut tekniikan haltuun noin kolme vuotta sitten, kaivaessani kymmenen vuoden tauon jälkeen siveltimet esiin. Alussa suhteeni akryyliväreihin oli vaikea, mutta nyt olen ystävystynyt niiden kanssa.

Ammatikseni suunnittelen kudottuja kankaita eli työskentelen kangaspuilla. Työhuoneellani Pyynikin trikootehtaalla minulla on perinteiset vipukangaspuut ja tietokoneohjatut kangaspuut. Lisäksi käyn kutomassa kankaita teollisella kutomakoneella Tekstiiliverstaalla Hämeenlinnassa.



Miksi ilmaiset itseäsi juuri näillä tekniikoilla?


Akryylivärit mahdollistavat nopean työskentelyn. Pidän siitä, että väri kuivuu muutamassa minuutissa, ja voin heti jatkaa päälle uusilla kerroksilla. Olen aiemmin maalannut sekä akvarelleja että öljyväritöitä. Akryyli on tavallaan kompromissi, mutta mielestäni oikein hyvä sellainen.

Aloittaessani tekstiilialan opinnot ajattelin, että minusta voisi tulla painokuosien suunnittelija. Päästessäni kangaspuiden ääreen kudonta vei minut kuitenkin mennessään. Tekniikka tuntui heti luontevalta ja monipuoliselta. Valmistuttuani hankin itselleni omat kangaspuut, koska halusin työllistää itseni kudottujen kankaiden suunnittelijana.

Mistä saat ideat teoksiisi? / Mikä inspiroi sinua?

Työmatkoilla ja kaupungilla liikkuessani tutkin usein ympäristön värejä ja muotoja. Luonnon elementeistä minua miellyttää eniten vesi. Urbaanissa ympäristössä huomioni kiinnittyy toistuviin elementteihin. Myös ihmisvartalo on kiehtova. Mitään sen kummempaa alkuideaa en kaipaa.

Viidakkopoika

Kankaiden suunnittelussa minulla on ensisijaisena lähtökohtana käyttötarkoitus. Valitsen ensin materiaalit ja testaan sitten kangaspuilla erilaisia sidoksia, joista myös kudotun kankaan kuviointi syntyy. Tilaustöissä minua inspiroi, kun saan työskennellä asiakkaan kanssa etukäteen sovituissa puitteissa. On vapauttavaa, kun tietää mihin suuntaan lähteä.

Mitä ilmaiset, prosessoit taiteen kautta? / Mitä haluat sanoa taiteellasi?

Haluan teosteni välittävän ohikiitäviä tunnelmia. Lopputulokseen vaikuttaa ennen kaikkea oma mielentilani. Toivon että katsoja voi peilata teoksistani omia tunteitaan tai muistojaan.

Tekstiilisuunnittelijana haluan luoda kestäviä ja ajattomia kankaita, joista on käyttäjilleen iloa pitkään. Minulle on tärkeää, että kankaani valmistetaan Suomessa, jolloin pystyn itse olemaan mukana tuotantoprosessissa. Myös teollinen tekstiilituotanto voi olla eettistä ja ekologista.

Pyyheliinat

Taiteentekoprosessisi?

Maalauksen lähtökohdaksi otan usein tietyt värit, joilla alan täyttää pintaa. Jos paikalla on elävä malli, hahmottelen asennon ensin nopeilla siveltimen vedoilla ja tarkennan sitten joitakin yksityiskohtia. Tavoitteeni on saada aikaan vivahteikasta ja vaihtelevaa viivaa. Pyyhin väriä pois vain harvoin, sillä pidän siitä että työssä näkyy koko prosessi.


Kuutamolla

Kankaan suunnittelun aloitan aina miettimällä käyttötarkoitusta. Sitten valitsen langat ja kokeilen erilaisia sidoksia kangaspuilla. Toisinaan testaan myös pesunkestoa, mittapysyvyyttä ja hankauksen kestoa. Vasta kun kankaan tekniset ominaisuudet ovat kohdallaan, päätän lopulliset värit.

Miten teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan?

Maalaukseni muuttuvat työskentelyprosessin aikana moneen kertaan - yleensä lopputulos yllättää itsenikin. Toisinaan maalaan myös vanhojen teosten päälle, ja saatan jättää osan vanhasta työstä näkyviin.

Kankaat hioutuvat tuotekehityksen aikana hyvin epämääräisistä tilkuista viimeisteltyihin pintoihin ja hehkuviin väreihin. Alun epävarmuus muuttuu riemuksi viimeistään siinä vaiheessa, kun käsissä on pakallinen uutta kangasta.

Esittele joku sinulle tärkeä teoksesi?


Keltainen/musta
Yksi onnistuneimpia teoksiani on pieni akryylimaalaus vuodelta 2012. Maalaus, jossa olen käyttänyt ainoastaan keltaisen eri sävyjä ja mustaa, on yhtä aikaa valoisa ja pimeä. Lähtökohtana tässä työssä oli tummaa asfalttia vasten vellovat sitruunankeltaiset puunlehdet. Halusin ikuistaa poikkeuksellisen voimakkaan värielämyksen. Hyvin pian ensimmäisten siveltimenvetojen jälkeen maalaus alkoi muotoutua maisemaksi.

Suunnittelemistani tekstiileistä voisin nimetä suosikikseni useammankin. Viime aikoina olen kuitenkin ollut yhä enemmän kiinnostunut kotimaisen villan hyödyntämisestä ammattimaisessa tekstiilien tuotannossa, joten otetaan nyt esimerkiksi suomenlampaanvillainen Ilona-huopa. Suomenlammas on villilammasta muistuttava alkuperäisrotu, josta saadaan luonnonvalkoista, harmaata, ruskeaa ja mustaa villaa. Ensimmäisen kerran tutustuin suomenlampaisiin vuonna 2003, kun suunnittelin opiskeluprojektina huopamallin Sällvikin lammastilalle. Tänä keväänä minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä samoissa merkeissä viialalaisen Tolvilan Kartanon kanssa. Ilona-huovan suunnittelin alun perin häälahjaksi ystäväpariskunnalle.

Suomenlammashuopa

Minkälaisia teoksia teet tällä hetkellä?

Tällä hetkellä yhtään maalausta ei ole työn alla, mutta suunnitelmissa on aloittaa työ, jossa avaran maiseman keskellä seisoo yksinäinen pieni puu. Inspiraation lähteenä on lomamatkalta ottamani valokuva, mutta lopullisesta työstä on tarkoitus tulla ennemminkin mielenmaisema kuin jäljennös olemassa olevasta näkymästä.

Tällä hetkellä ideoin uusia vaatekangasmalleja. Kotimaisille vaatetuskankaille on koko ajan enemmän kysyntää. Erityisesti pienet vaatemerkit ovat kiinnostuneita kankaista, joiden alkuperä on tiedossa.

Suhtaudutko tekemiseen rennosti vai joudutko pusertamaan?

Maalaaminen on vastapainoa yrittäjyydelle, joten tehdessäni taidetta pyrin unohtamaan tulosvastuullisuuden. Parhaimmillaan työ syntyy kuin itsestään. Hyvä esimerkki tästä on tuo aiemmin esittelemäni työ, joka valmistui alle puolessa tunnissa. Aina työskentely ei kuitenkaan suju kuten toivoisi. Silloin on parempi pitää taukoa ja tehdä jotain muuta.

Yrittäjänä tunnustaudun olevani työnarkomaani. Uuden projektin aloittaminen tuntuu joskus vaikealta, mutta kun pääsen vauhtiin, niin saatan välillä unohtaa jopa syömisen. En ota itseäni turhan vakavasti, mutta suunnittelemilleni tuotteille asetan korkeat laatuvaatimukset. Itsekritiikki tuottaa joskus paineita, mutta toisaalta vuosien mittaan olen oppinut olemaan hieman armollisempi.

Minkälainen taide koskettaa sinua?
Olen taiteen suhteen aika kaikkiruokainen. Minua kiehtoo niin nykytaide kuin vanhojen mestarienkin työt. Ammattini puolesta olen tietysti kiinnostunut myös käyttötaiteesta. Kysymyksenasettelu on osuva, sillä tiedän taiteen koskettavan minua silloin, kun minun tekisi mieli koskettaa teosta tai upota siihen kokonaan.

Vaikuttavin taidekokemuksesi?

Yksi vaikuttavimmista taidekokemuksistani liittyy teokseen, jota en ole milloinkaan nähnyt luonnossa. Kyseessä ovat taiteilija Outi Ahon itkevät robottipallot. Siis aavistuksen verran nukkapintaiset pallot, jotka liikkuvat hitaasti ja laulavat samalla itkuvirttä. Olen nähnyt teoksesta vain kuvan, mutta tunnen syvää empatiaa palloja kohtaan!

3 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea käsityöläisen ajatuksia. Tuollaisia kestäviä kankaita ja ajatuksia tarvitsemme kertakäyttökulttuurin katkaisemiseen. Vaikka pidin maalauksistakin omistaisin mielelläni Hynnisen suunnittelemia tekstiilejä. Pitää laittaa Karkelo muistiin. :)

    VastaaPoista
  2. Lämmin kiitos Inkalle vierailusta ja haastattelusta! Haluaisin vielä lisätä, että useimmat Karkelon tekstiileistä syntyvät yhteistyössä muiden alan osaajien kanssa. Esimerkiksi jutussa mainitut Piispantalon kappelin penkkikankaat on suunnitelmani pohjalta kutonut Reija Nylund. Messukylän ja Vanhan kirkon alttaritekstiilien ompelusta on puolestaan vastannut Anne Äikäs. Mukavan ja ammattitaitoisen porukan kanssa on ilo työskennellä!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen taiteilijahaastattelu! Hänen maalauksissaan on unenomaista pehmeyttä...

    VastaaPoista