keskiviikko 19. joulukuuta 2012

2. Taiteilijahaastattelu: Johanna Vilén


Tutustuin Johannaan elokuussa 2011, kun olimme molemmat hakemassa työhuonetta 7Boheemia ry:n tiloista Tampereen keskustasta. Huomasimme pian, että meillä on paljon yhteistä (mm. äitiys, yrittäjyys, rumpuja soittavat miehet ja lempitaiteilijana Frida Kahlo) ja tajusimme että jos emme vuokraa pientä 12 neliön huonetta puoliksi, niin toinen meistä jää ilman. Niinpä päätimme jakaa huoneen.

Puolen vuoden kuluttua tila kävi liian pieneksi ja päädyimme yhdessä Susanna Särkiojan kanssa vuokraamaan isomman tilan, josta tulikin sitten Taiteen ja hyvinvoinnin tila Amelie. Johannalla on lähistöllä kuitenkin myös toinenkin työhuone, jossa hän tekee muitakin töitään. Lähdin vaihtelun vuoksi taivaltamaan parin korttelin päähän häntä tapaamaan...



Johanna Vilén (os. Jormakka)
Syntynyt 1973 Jyväskylässä
Asuu ja työskentelee Tampereella


Miten taide löysi sinut? / Miten sinusta tuli taiteilija? 
Olen tehnyt taidetta ihan niin pienestä kuin minä tai äiti muistamme. Se on vain aina ollut tapa havannoida maailmaa ja omia ajatuksia.

Millä tekniikalla teet taidetta?
Kaikilla  mahdollisilla. Taide on vapaa alue ja koen tärkeäksi, että voin myös vapaasti valita tekniikan tunteella tai mahdolliseen ideaan sopivalla tekniikalla.

Miksi ilmaiset itseäsi juuri näillä tekniikoilla?

Toiset tekniikat sopivat massiiviiseen prosessitekemiseen paremmin kuin toiset. Välillä koen että pääsen parhaimpaan tekemiseen vaikkapa vasaroimalla siporex-harkkoja tai tekemällä hyvinkin fyysisiä teoksia. Välillä rakastan hiljentyä ja tehdä pienieleisesti ja minimaalisesti. Tekniikat ovat elämää ja eri ajassa ovat eri tekniikat ja teemat lähempänä. Ehkä haluankin olla tässä levoton sielu.

Mistä saat ideat teoksiisi? / Mikä inspiroi sinua?
Kaikki. Pitää vain ratkaita mitä tekee teokseksi asti. Välillä se on kohtaaminen. Usein myös bussin ikkunasta katseleminen. Visuaalisena ihmisenä virikkeitä on kaikkialla. Usein myös idea muuntuu tehdessä ja joissain tekniikoissa en edes halua etukäteisideaa vaan katson mitä teoksesta syntyy.


Mitä ilmaiset, prosessoit taiteen kautta? / Mitä haluat sanoa taiteellasi? Koska olen levoton taiteen saralla, myös sanomani vaihtelee vahvasti. Välillä en halua ilmaista mitään. Välillä se on tunne. Joskus teos on hyvinkin kantaaottava. Usein koen tärkeimmäksi sen mikä jää sanojen väliin eli tyhjän hetken ennen ajatusta. Mystinen pysähtynyt otos elämästä.

Taiteentekoprosessisi? 
Oikeastaan tämä on ainoa mikä on tähän asti pysynyt. En tee luonnoksia, vaan suoraan teoksia. Osa
onnistuu, osa ei. Mieluummin heitän pilalle menneen pois, kuin suunnittelen ja hermostun siihen kun en saa toteutettua sitä semmoisena kuin haluan. Olen tehnyt grafiikatkin suoraan laattaan kaivertaen ilman luonnosta. Se on taiteen nautinnollisimpia puolia. Toki olen heittänyt teoksia pois jätesäkkikaupalla.

Miten teos muuttuu tekemisen aikana suhteessa alkuideaan? 
Täysin tai ainakin suurimmaksi osaksi. Alkuidea on päänsisäinen visio, eli annan sille vapauden elää omaa elämäänsä.

Esittele joku sinulle tärkeä teoksesi? 
Niitä on kaksi. Toinen on grafiikanteos Yöaikaan, mikä on omistettu Rudolfille (kissa), joka aina valvoi kanssani kun tein kotona taidetta. Rudolf kuoli vajaa kaksi vuotta sitten keväällä. Minulla on Rutusta kuva missä hän herää aamulla silmäpussien kanssa, koska oli valvonut yöllä vieressä kun tein taidetta. Tämä työ on kokonaan hänelle omistettu.


Yöaikaan.

Toinen teos on Nouseva kuu laskeva aurinko I. Tässä teoksessa on onnellinen, nautinnollinen sekä rauhallinen tunnelma, mutta samalla se on syvä. Tämä on myös siksi tärkeä, että se on osa lopputyötäni, missä tein jokaiseen L.Onervan alkuperäisrunokokoelmaan maalauksen. Niitä tuli yhteensä 35 kpl.

Nouseva kuu, laskeva aurinko I.

Minkälaisia teoksia teet tällä hetkellä? 

Rauhallisia, onnellisia, unenomaisia. Teemana on Kalan sielu.

Suhtaudutko tekemiseen rennosti vai joudutko pusertamaan?

Ennen suhtauduin siihen äärimmäisen vahvasti ja koin sen todella vahvasti. Se ajoi yhteen todella vahvaan burnoutiin mistä kesti usean vuoden päästä jaloilleen. Sen jälkeen en ole koskaan kokenut luomisprosessia raskaana. Nautin joka hetkestä. Se on suurimpia onnellisuuden hetkiä missä pääsen aiemmin mainittuun `vapaaseen tilaan`.

Minkalainen taide koskettaa sinua?
Hyvin monenlainen. Tärkeintä on että teoksessa on sielukkuus. Se voi olla `kevyt` ja vaikka huumorintajuinenkin, mutta se jokin siinä on oltava. Tosin rakastan myös vahvaa ja raskastakin taidetta. Mystinen taide, missä jokin pysähtynyt tyhjä tila herää ennenkuin huomaakaan, on nautinnollisinta. Teoksen näkemisen jälkeen jää pitkä prosessi.

Vaikuttavin taidekokemuksesi? Ensimmäinen kerta kun näin Kuutti Lavosen teoksia livenä. Todella vaikuttavia on muitakin ja paljon, mutta tämä kokemus pysäytti todella.

4 kommenttia:

  1. Ehdottaisin haastattelun kohteeksi Anna-Emilia Laitista: http://www.annaemilia.com/Contact.html
    t: Taija

    VastaaPoista
  2. Ihanaa,kiitos tästä haastattelusta! Supermukavaa kuulla taiteilijoiden ajatuksia tekemisestään ja taiteesta ylipäätään. Johanna Vilenistä oli hauskaa kuulla että hän ei luonnostele lainkaan vaan tekee suoraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että näitä on kiva lukea! Lisää on tulossa :)

      Poista