"Tyhjä pää" -harjoituksia lasten vesiväreillä ja tusseilla. Tekemistä säesti Pink Floyd.

Tuli mieleen että tällaiseen ilman suunnittelua tekemiseen liittyy monia improvisaatioteatterin sääntöjä; otetaan impulsseja ympäristöstä (tässä tapauksessa musiikista) ja näyttelijäkaverista (työn alla olevasta kuvasta), tartutaan vastanäyttelijän (kynänjäljen) tarjoukseen (syntyneeseen mielikuvaan) ja jatketaan sen asian kehittämistä, sekä annetaan tulla ulos kaikki se mikä ekana tulee mieleen. Puhumattakaan siitä että moka on mahdollisuus!



Improvisaatiokuvataidettako siis, vai onko tälle joku oikeampi termi olemassa? Improvisaatiosta puhutaan musiikin, näyttämötaiteen ja elokuvataiteen yhteydessä, mutta miksi ei kuvataiteeseenkin voisi sellainen liittyä? Vai tarvitaanko improvisaatioon aina yleisö?

Eilen paistoi aurinko, tänään sumu. Hämeenpuistoa pukee ne molemmat.

Tämä oli ensimmäinen kotikatuni Tampereella kahdeksan vuotta sitten. Aika huikea näkymä pohjoisen matalien puiden ja matalien rakennusten jälkeen. Huikealta se tuntuu kyllä vieläkin..

A2-kokoinen mietiskelymaalaus eiliseltä. Materiaalina kiiltäväpintainen kartonki ja mehiläisvahavärit. Tästä kuvasta puuttuu kaikki vihreän, sinisen, punavioletin ja mintun sävyt mitä siinä on oikeasti, mutta en keksi yhtäkkiä että mikä kameraa vaivaa ja mitä sille pitäisi tehdä?

Mutta joka tapauksessa, ihan erilaista jälkeä tulee kun maalaa teosta vain tekemisen vuoksi eikä ajattele lopputulosta (tai näyttelyä johon sen pitäisi kelvata) ollenkaan. Pitäisikin useammin, tai oikeastaan AINA maalata näin. Ei väkisin, eikä varsinkaan jotain mistä ajattelee muiden mahdollisesti tykkäävän.

Maalaustunnelmia Ameliesta! Tilamme sai tänään osittain uudet värit ja sen myötä sisustuskin alkaa pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen. Keskimmäisessä kuvassa näkyvät ihanat Amelien ylläpitäjätoverini, Johanna ja Susanna. Alakuvassa lisäksi yksi ahkerista talkoolaisistamme eli Lotta.

Ylimmässä kuvassa näkyvä mahtava taideteos syntyi vahingossa kun tikkaat pettivät ja kattoa maalannut ystävämme tipahti maalipurkin kanssa alas niin että roiskahti! Onneksi hänelle ei kuitenkaan käynyt kuinkaan ja nämä roiskeetkin näyttivät heti niin hienoilta, että päätimme jättää ne osaksi sisustusta :)

Ah, pitkästä aikaa parin tunnin mittainen tauko kun ei välttämättä tarvitse tehdä mitään! Vaikka tämä yrittäjänä oleminen on välillä hyvinkin kiireistä, niin olen kyllä tosi onnellinen että valitsin tämän polun.

Nyt aion kuunnella Kimbraa, katsella kattojen yli ja hengittää syvään. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille ♥